Matkalla Pariisiin ehdin selventämään ajatuksiani. Alkuvuosi on mennyt lujaa vauhtia eteenpäin, niin kuin ajalla on nyt vaan tapana mennä. Viikot seuraavat viikkoja, kuukaudet kuukausia ja yhtäkkiä huomaa ajattelevansa ajan kulumista taas vuoden vanhempana.
Vuodenvaihteen jälkeen oli tavarani siirretty työpaikallani toiseen rakennukseen. Olin harmissani työhuoneeni vaihdoksesta vaikka järkisyyt puolsivatkin sitä. Työhuoneeni koko myös pienentyi kolmasosaan ja tuntui oudolta istua kahden lähekkäin olevan seinän välissä. Yritin hakea siirrosta positiivisia puolia ja törmäsinkin erääseen sellaiseen, tai pitäisikö sanoa häneen, Caritaan. Carita on unelmanaiseni. Hänellä on ihana hymy, säteilevät silmät ja siro jalka jonka laitoin merkille hieman myöhemmin sovittaessani laskettelumonoa hänen jalkaansa.
Alku uudessa ympäristössä vaikutti lupaavalta. Tuskin kuitenkin edes ehdin kääntymään huoneessani ennen lähtöäni Kiinaan. Vietin mukavat pari viikkoa työasioiden merkeissä Hongkongissa ja Kiinassa. Matkani onnistui hyvin, eikä vähiten vaateinvestointien suhteen joita tein runsaasti. Ehdin pois juuri ennen kiinalaista uutta vuotta joka seisautti koko maan pariksi viikoksi.
En voi sanoa tammikuun olleen minulle kuitenkaan hyvä. Takaisin tullessani sain jobinpostia, eräs johtamani projekti uhkasi epäonnistua. Sain tehdä hartiavoimin töitä pelastaakseni sen enkä vieläkään näe valoa tunnelin päässä. Olin vihainen itselleni, en ollut uskonut ilmassa olevia pieniä merkkejä joita yleensä on ennen totaalista romahdusta.
Olen nähnyt pieniä merkkejä aikaisemminkin ja vasta jälkeenpäin ymmärtänyt niiden merkityksen. Parisuhteessa merkit ovat esiintyneet hellyyden vähenemisenä, katseiden välttämisenä ja kosketuksen puuttumisena. Parisuhde niin kuin mikä tahansa asia ei koskaan pääty yllättäen, aina pienet merkit ilmoittavat asioiden olevan pielessä.
Pahin virhe on olla tunnistamatta merkkejä. Ikään kuin niiden huomioonottamatta jättäminen ylläpitäisi näkyä jossa kaikki ovat kunnossa. Merkkejä ei halua havainnoiden koska se tarkoittaa jonkin olevan pielessä. Emmekä usko asioiden olevan pielessä ennen kuin pieleenmeno realisoituu. Parisuhteessa kumppani lähtee kävelemään yllättäen toisen osapuolen. Projekti kaatuu johonkin asiaan yllättäen kaikki. Miten paljon pienten merkkien huomioiminen helpottaisikin elämistämme ja projektejamme.
Kollegani Noora (http://sydamenikertoo.vuodatus.net/blog/3029177/kumpi-tie/) jäi paikkaan jossa entinen työhuoneeni sijaitsi. Ikävissäni kävin tervehtimässä häntä. Nooralla ei ollut iloisia uutisia. Noora kihlattunsa kanssa ovat järjestämässä häitä. Häät on tarkoitus järjestää syksyllä. Päivä ja paikka on jo valittu. Paikan varausmaksun saavuttua, Noora alkoi epäillä asian järkevyyttä. Onko Timo sittenkään hänelle oikea mies. Pitäisikö hänen juosta karkuun vai ei.
Pelkkä epäilys ennen häitä tuntuu pahalta. Ympäristö tuntuu asettavan myös paineita Nooralle. Samana viikonloppuna hänen kolme ystävätärtä ilmoittivat raskaudesta. Noora pohti pitäisikö hänen hankkia ensin lapsi ja erota vasta sitten. En uskaltanut antaa neuvoja hänelle. Tai annoin yhden; tee niin kuin sydämesi sanoo. Noora hymyili vastaukseeni oudosti. Tiesin sen merkityksen. Hän oli tehnyt jo päätöksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti