Parisuhdekauppa

Ollako epätyydyttävässä parisuhteessa vai eikö olla? Onko parempi erota ja hakea parempaa ihmissuhdetta, kenties jopa sielunkumppania, vai jatkaa ei-niin-täydellisessä-suhteessa? Vai onko kenties parempi olla sinkkuna?

Niin, on varmasti yleinen naisen tai miehen pohdinnan. Iso osa parisuhteessa olevista miettii jossain vaiheessa näitä kysymyksiä. Osa on onnellisesti löytänyt sielunkumppaninsa ja ei ole tarve pohtia muuta ja osa ei yksinkertaisesti jaksa pohtia mitään muuta vaihtoehtoa.

Ongelmasuhteessa jossa ilmenee pahoinpitelyä tai kumppani jollakin tavalla kokee itsensä tukahdetuksi, ei vastausta tarvitse miettiä. Vastauksen hakeminen tavalliseen suhteeseen on vaikeampaa jos nyt tavanomaista suhdetta edes on. Jokainen suhde on kuitenkin omalla tavallaan erityinen.

Miten vastausta pitäisi hakea? Yleinen, lähes kliseinen toteamus on, antaa sydämen kertoa totuus. Ehkä sydän osaa kertoa vastauksen. Omalla kohdallani se ei ole tai on saattanut johtaa jopa harhaan. Olen rakastanut naisia ketkä eivät ole rakastaneet minua ja minua ovat rakastaneet naiset keitä minä en ole rakastanut. Joskus asiat ovat yhdistyneet mutta ajoitus on ollut osittain väärä. Sydämeni ei ole osannut kertoa ja neuvoa ainakaan minua. Uskon silti ihmisiä ketkä kokevat sydämensä johdatuksen.

Muutosta miettiessä on eräs asia merkillepantava. Ihmiset ketkä ovat uskaltautuneet ottamaan muutosaskeleen, eivät näytä katuvan jälkeenpäin tekoaan. Muutos on ollut hyväksi. Liian aikaista tai myöhäistä lähtöä on kaduttu mutta ei koskaan itse matkaa. Tilanne näyttää olevan sama myös monen muun asian suhteen; työpaikan, asuinpaikan tai auton vaihdoksen kanssa.

Onko kuitenkin mielemme rakennettu siten että koemme kaiken muutoksen hyväksi? Eräs tuttavani hankki uuden auton, Renault Clion. Hänen edellinen auto oli iso Audi. Tuttavani perusteli pikkuauton hankintaa järkisyillä, pieni bensankulutus ja halpa hinta. Lapseton pariskunta ei tarvinnut isoa autoa. Pienessä Cliossa oli lisäksi reilu sisäkorkeus joten pidempikin mies, niin kuin hän, mahtui istumaan selkä suorana. Tuttavallani oli ollut isoja autoja mutta kertoi itsetuntonsa kasvaneen ja pystyvänsä ajamaan pikkuautolla.

Tuttavani perusteet tuntuivat niin hyvältä että olin aikeissa marssia autokauppaan ostamaan Clion. Minullakin oli hyvä itsetunto ja pystyisin ajamaan, mersujen ja bemareiden välissä, pikkukirppua. Mieleni muuttui kun näin tuttavani tulevan vastaan uudella isolla BMW:llä.

Mutta parisuhde ei ole autokauppa. Parisuhdekaupasta ei voi poimia ihannekumppania varustettuna lisävarusteilla tai sielunkumppania. Emme voi vain marssia markettiin vaihtamaan parisuhdetta. Olemme tekemisissä jonkun itseämme ja kaupantekoa suuremman asian kanssa.

Mistä sitten tietää mitä tekee? Ehkä sen vaan tietää. Ehkä kohtalo tekee työtä puolestamme. Tai sitten me itse teemme työtä itsemme eteen tiedostamatta koko asiaa. Vanhemmiten olen alkanut uskomaan enemmän kohtaloon. Joku tulee omalle kohdalle. Jos tulee. Sitä odotellessa olen sinkkuna tai epätyydyttävässä parisuhteessa.

Hiljaisia miehiä

Olin huolissani Noorasta. Tapasin hänet eilen ja kysyin hänen vointia. Hän oli helpottunut, suhde Timon kanssa oli ohitse.

Noora oli tavannut muutama viikko sitten toisen miehen ja heidän välilleen kehkeytyi suhde. Noora oli aikeissa kertoa suhteestaan Timolle mutta Timo ehti ensin. Timo oli vakoillut Nooran kännykkää ja henkilökohtaista meiliä sekä penkonut Nooran laukkua. Sunnuntaina Nooran ollessa toisen miehen luona, oli Timo seurannut häntä ja ottanut valokuvan hänen autostaan. Noora sai sen kuvaviestinä jossa kysyttiin hänen ratsastusharrastuksestaan.

Noora sai yhden päivän aikaa häipyä kodista.

Nooran teko oli tietysti moraalisesti väärin. Timo ei kuitenkaan ymmärtänyt Nooran teon taustoja, heidän suhdettaan ja hänen käyttäytymistään. Yhtenä suurimmista Timon heikkouksista Noora kertoi olleen hiljaisuus. Timo ei juuri pystynyt parisuhteeseen kuuluvaan kommunikointiin.

Miksi miehet ovat yleensä hiljaisia? Pitkässä parisuhteessa on väistämättä hiljaisuutta. Kaikki jutut ovat jo kerrottu ja kuvitellaan tietävämme kaiken kumppanistamme. Haaveita ei jaksa kerrata ja tunteista ei puhuta. Onnellisia ovat he keillä on lapsia, puheenaiheet ovat taattuja.

Timo oli epäilemättä luonteenpiirteeltään hiljainen. Hän oli kertonut hiljaisuudestaan ja varoittanut Nooraa suhteen alkuvaiheessa. Sunnuntaina hän vetosi varoitukseensa. Tietysti hän oli oikeassa, kun mies on luonteeltaan hiljainen, ei asialle voi hirveästi tehdä. Sellainen mies tarvitsee kuitenkin rinnalleen hiljaisuuteen kykenevän naisen. Toisille se sopii, toisille ei. Nooralle ei.

Suomalainen mies on kuitenkin kehittynyt kommunikaatiotaidoissaan. Parin sukupolven jälkeen voimme olla kelpoja yksilöitä hyvään keskustelevaan parisuhteeseen. Yrittäkää jaksaa odottaa.

Pienet merkit

Matkalla Pariisiin ehdin selventämään ajatuksiani. Alkuvuosi on mennyt lujaa vauhtia eteenpäin, niin kuin ajalla on nyt vaan tapana mennä. Viikot seuraavat viikkoja, kuukaudet kuukausia ja yhtäkkiä huomaa ajattelevansa ajan kulumista taas vuoden vanhempana.

Vuodenvaihteen jälkeen oli tavarani siirretty työpaikallani toiseen rakennukseen. Olin harmissani työhuoneeni vaihdoksesta vaikka järkisyyt puolsivatkin sitä. Työhuoneeni koko myös pienentyi kolmasosaan ja tuntui oudolta istua kahden lähekkäin olevan seinän välissä. Yritin hakea siirrosta positiivisia puolia ja törmäsinkin erääseen sellaiseen, tai pitäisikö sanoa häneen, Caritaan. Carita on unelmanaiseni. Hänellä on ihana hymy, säteilevät silmät ja siro jalka jonka laitoin merkille hieman myöhemmin sovittaessani laskettelumonoa hänen jalkaansa.

Alku uudessa ympäristössä vaikutti lupaavalta. Tuskin kuitenkin edes ehdin kääntymään huoneessani ennen lähtöäni Kiinaan. Vietin mukavat pari viikkoa työasioiden merkeissä Hongkongissa ja Kiinassa. Matkani onnistui hyvin, eikä vähiten vaateinvestointien suhteen joita tein runsaasti. Ehdin pois juuri ennen kiinalaista uutta vuotta joka seisautti koko maan pariksi viikoksi.

En voi sanoa tammikuun olleen minulle kuitenkaan hyvä. Takaisin tullessani sain jobinpostia, eräs johtamani projekti uhkasi epäonnistua. Sain tehdä hartiavoimin töitä pelastaakseni sen enkä vieläkään näe valoa tunnelin päässä. Olin vihainen itselleni, en ollut uskonut ilmassa olevia pieniä merkkejä joita yleensä on ennen totaalista romahdusta.

Olen nähnyt pieniä merkkejä aikaisemminkin ja vasta jälkeenpäin ymmärtänyt niiden merkityksen. Parisuhteessa merkit ovat esiintyneet hellyyden vähenemisenä, katseiden välttämisenä ja kosketuksen puuttumisena. Parisuhde niin kuin mikä tahansa asia ei koskaan pääty yllättäen, aina pienet merkit ilmoittavat asioiden olevan pielessä.

Pahin virhe on olla tunnistamatta merkkejä. Ikään kuin niiden huomioonottamatta jättäminen ylläpitäisi näkyä jossa kaikki ovat kunnossa. Merkkejä ei halua havainnoiden koska se tarkoittaa jonkin olevan pielessä. Emmekä usko asioiden olevan pielessä ennen kuin pieleenmeno realisoituu. Parisuhteessa kumppani lähtee kävelemään yllättäen toisen osapuolen. Projekti kaatuu johonkin asiaan yllättäen kaikki.  Miten paljon pienten merkkien huomioiminen helpottaisikin elämistämme ja projektejamme.

Kollegani Noora (http://sydamenikertoo.vuodatus.net/blog/3029177/kumpi-tie/) jäi paikkaan jossa entinen työhuoneeni sijaitsi. Ikävissäni kävin tervehtimässä häntä. Nooralla ei ollut iloisia uutisia. Noora kihlattunsa kanssa ovat järjestämässä häitä. Häät on tarkoitus järjestää syksyllä. Päivä ja paikka on jo valittu. Paikan varausmaksun saavuttua, Noora alkoi epäillä asian järkevyyttä. Onko Timo sittenkään hänelle oikea mies. Pitäisikö hänen juosta karkuun vai ei.

Pelkkä epäilys ennen häitä tuntuu pahalta. Ympäristö tuntuu asettavan myös paineita Nooralle. Samana viikonloppuna hänen kolme ystävätärtä ilmoittivat raskaudesta. Noora pohti pitäisikö hänen hankkia ensin lapsi ja erota vasta sitten. En uskaltanut antaa neuvoja hänelle. Tai annoin yhden; tee niin kuin sydämesi sanoo. Noora hymyili vastaukseeni oudosti. Tiesin sen merkityksen. Hän oli tehnyt jo päätöksensä.

Petterin muistolle

Asuin lapsuuteni maalaistalossa. Lähistöllä ei ollut samanikäisiä lapsia ja tunsin usein oloni yksinäiseksi. Yksinäisyyteeni tuli kuitenkin helpotus eräänä alkukesän päivänä isäni tuodessa pienen porsaan kotiimme.

Ruokin Petteriä tuttipullolla. Petterin ristiäisissä sain toimia isänä, äitinä, sylikummina ja pappina. En tiedä mistä keksin antaa Petterille nimen ja en osannut kuvitella sen viittaavan pahaenteisesti Jouluun. Hankin Petterille kaulapannan ja talutushihnan ja yritin opettaa häntä kävelemään vierelläni ryhdikkäästi. Petteri tykkäsi kuitenkin juoksennella ja haistella kärsällään kaikkea mikä vähäänkään tuntui kiinnostavalta.

Petteri ei myöskään oppinut istumaan eikä ojentamaan sorkkaansa. Leikkiessään kanssani hän taisi luulla olevansa ihmislapsi.  Kuvitelma koki kuitenkin kolauksen kun Petteri ei pystynyt seuraamaan minua puussa olevaan majaani.

Petteri sai vapaasti liikkua pihamaalla.  Hänen lempipuuhaa oli tuhota kärsällään tekemäni hiekkalinna. Ehkä hän ajatteli auttaa minua mutta kömpelöllään olemuksellaan sai vain tuhoa aikaiseksi. Petteri nolostui kun toruin häntä. Kovin kauan aikaa ei Petterille voinut olla kuitenkaan vihainen, hänen sinisten silmien loistaessa, luppakorvien höristäessä ja kuunnellen hänen rehellistä röhinää.

Syksyllä Petteri siirrettiin ladossa olevaan karsinaan. Yritin neuvoa häntä salakavalasti kertyneen ylipainon vaaroista mutta Petteri ei suostunut kuuntelemaan. Hän sai kärsiä omalla hengellään hyvän ruokahalunsa seuraamuksen. Eräänä marraskuun päivänä isäni kaivoi lipaston laatikosta pistoolinsa. Isä käveli hitain askelin latoon ja ampui luodin Petterin korvan taakse. Pian teurastaja tuli teurastamaan ampumavälikohtauksessa menehtyneen uhrin. Nahaton Petteri pantiin riippumaan orresta. Riippuessaan Petteri näytti ylväältä ja periksiantamattomalta sorkat sivullepäin venytettynä. Petterin kasvoilla oli vieno hymy hänen pään ollessa tynnyrin päällä.

Petteri roikkui orressa kuin ristiinnaulittu. Kuva muistuu aina mieleeni käydessäni Joulukirkossa. Ristiinnaulittu ei koskaan herännyt kuolleistaan. Hänen verensä jatkoi kuitenkin elämäänsä verilettujen muodossa.

Ei Petterin elämä mennyt hukkaan. Taisin lihota kilon verran joulunaikaan ja koiramme järsivät Petterin sorkkia monta kuukautta. Säilytin pitkään hyvää muistoa Petteristä, saparoa, Aku Ankkaan käärittynä. Monien muuttovaiheitteni jälkeen se kuitenkin hävisi. Tai sitten joku entisistä tyttöystävistäni heitti sen pois. Saparo kun taisi vähän haista.

En koskaan unohda yhteistä kesää. Enkä yhteistä Joulua.

Petteri olet aina sydämessäni!

Hyvää Joulua!

Projekti

Viikonlopun Hesaria selatessani hoksasin mitä kaipaan. Kaipaan Projektia. Löysin ilmoituksen sopivasta tontista jota kävin katsomassa. Tontti Espoosta, hinta 200k€. Siihen kivitalo 450k€, yhteensä 650k€. Parin vuoden asumisen jälkeen siitä voisi saada 800k€ jolloin tuotto olisi kohtuullinen. Tai sitten siinä voisin asua loppuelämäni.

Koko aikuisikäni minulla on ollut Projekti. Nuorempana rassasin Mustangiani. Vähän myöhemmin innostuin muista asioista. Innostuin rakentamaan ja suurin Projektini oli kivitalon rakentaminen. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä joka on ollut hyvää vastapainoa työlle ja normielämälle. Projektit ovat olleet minulle henkisesti hyvin tärkeitä. Niiden suunnitteleminen on ollut sopivasti mieltä rasittavaa puuhaa ja työajatukset ovat kaikonneet.

Jos jossain olen hyvä, niin projektien johdossa. Olen tottunut vetämään isompia ja pienempiä projekteja. Osaan panna asiat halki poikki pinoon ja jaksan puskea asiat maaliin.

Jostain syystä kukaan kumppaneistani ei ole pitänyt Projekteista. Parisuhteessa Projekti on ollut aikavaras josta kumppani ei ole pitänyt. Hänen on pitänyt kilpailla ajasta, tunteista ja jopa kosketuksista.

Nuorempana olin naiivi ja luulin naisen ymmärtävän hyvän harrastuksen päälle. Olihan nelikurkkuisen kaasuttimen säätäminen parempi harrastus kuin kapakassa istuminen. Vähän myöhemmin ymmärsin parisuhteelle olevan terveellistä jos on yhteisiä Projekteja. Yhteiset Projektit olivat hauskoja mutta jostain syystä huomasin tarvitsevani omia Projektejani.

Miehellä pitää olla omia Projekteja. Ne ovat miehen elinehto. Miehen pitää ymmärtää kuitenkin ottaa nainen huomioon. Miehen mielenkiinto, kiinnostus ja halukkuus naista kohtaan eivät pidä vähentyä Projektin aikana. Yhteisen ajan vähentyessä, naisen pitäisi saada riittävästi huomiota. Asiat pitäisi panna tärkeysjärjestykseen, nainen on kuitenkin tärkein asia miehelle.

Naisen pitää kuitenkin ymmärtää että Projekti on ollut ennen häntä ja tulee olemaan hänen jälkeen. Tosin Projekti on vain projekti joita tulee ja menee. Ja jos mietitään tarkemmin, projekteilla ei ole mitään merkitystä.

Eilen juttelin parin urakoitsijan ja välittäjän kanssa. Unohdan kyseisen tontin. Tontilla on asbestivuorattu tiilitalo joka pitäisi purkaa pois ja purkaminen maksaa maltaita.

Varattuja miehiä

Victoria Milan palvelu on rantautunut Suomeen. Palvelussa varattu mies tai nainen etsii salaista seuraa piristämään omaa arkielämäänsä. Palvelua on kovasti arvosteltu julkisuudessa. Palvelun pitävä puolustelee kertomalla haun tapahtuvan rehellisellä pohjalla. Varattu tietää toisen olevan varattu ja molemmat tietävät pelin hengen.

Millaiset varatut henkilöt hakevat sitten salaista seuraa? Aloitan kertomalla oman käsitykseni erilaisista miestyypeistä. Palaan varattuihin naisiin myöhemmin, naisista minulla onkin olemassa runsaasti erilaista tutkimusmateriaalia.

Mielestäni parisuhteessa olevat miehet voidaan jakaa kuuteen ryhmään.

Ensimmäinen ryhmä koostuu miehistä, ketkä eivät haaveile ollenkaan naapurin rouvasta. He ovat tavallisesti työorientoituja ja viime kädessä kypsymättömiä mihinkään tämänkaltaiseen. Heidän kanssaan on ylipäätään vaikea edes keskustella niitä näitä, he eivät osaa puhua mistään muusta kun työasioista.

Toisessa ryhmässä on myös miehiä, ketkä haaveilee naapurin rouvasta, mutta eivät uskalla tai osaa tehdä minkäänlaista aloitetta. He saattavat langeta, jos olosuhteet ovat suosiolliset ja mahdollisuus tulee vastaan ja nainen tekee aloitteen. Tavallisesti he kuitenkin kääntävän kuvan naapurin rouvan takamuksesta eteensä, kun rakastelevat vaimonsa kanssa tai suorittavan jokapäiväistä itsetyydytystä vessassa.

Kolmannen ryhmän miehet taas ihastuvat tai rakastuvat kerran vuodessa ja eroavat joka kerta suurella metelillä edellisestä suhteestaan.

Neljäs ryhmä koostuu lähinnä säälittävistä sähläreistä. He jättävät jälkeensä rikottuja koteja ja ihmisiä – ja rikkovat aika paljon myös itseään. He ovat töpeksijöitä, ketkä jäävät heti kiinni soittamalla sivusuhteelle roskareissulla.

Viides ryhmä kokee useitakin suhteita kaikessa hiljaisuudessa ilman, että missään vaiheessa edes harkitsee eroa vakituisesta parisuhteestaan – ja ennen kaikkea varovat huolellisesti loukkaamasta ketään. Viidennen ryhmän miehiä ei pidetä moraalisesti kovin ihailtavina. He hakevat kuitenkin vaihtelua mutta pitävät kiinni samalla läheisistään. Tämän ryhmän miehet käyttävät Victoria Milan kaltaista palvelua.

Uskon olevan myös kuutosryhmä. Se koostuu miehistä ketkä uskovat yksiavioiseen suhteeseen. He ajattelevat omaa rakastettuaan ja ainoastaan häntä.

Ihmisellä (miehellä ja naisella) on kyky ihastua ja jopa kiintyä useampaan kuin yhteen vastakkaisen (tai vaikka saman) sukupuolen edustajaan elämänsä aikana. Rehellisesti sanottuna olisi outoa, jos tällaisia ihastuksia ei tulisi. Me vain toimimme eri tavalla näiden ihastustemme ja tunneailahdustemme kanssa.

Blogini

Tervetuloa uudistettuun blogiini! Puolentoista vuoden aikana olen kirjoittanut Vuodatuksen osoitteessa http://sydamenikertoo.vuodatus.net/. Blogistani on tullut minulle tärkeä. Kirjoittaminen on hauskaa ja kommentteja on mukava saada. Ehkä vielä tärkeämpi on kanssabloggaajat joiden kirjoituksia seuraan. Hassua kyllä mutta tuntuu että heistä (teistä?) on tullut ystäviäni.

Aina blogin seuraaminen ei ole sujunut kuitenkaan harmittomasti. Parisen vuotta sitten seurasin erään naisen blogia. Nainen oli eronnut tavattuaan unelmamiehen. Unelmamies oli kuitenkin jättänyt hänet toisen naisen takia ja loppujenlopuksi unelmamies osoittautui pelimieheksi. Seurasin tiheästi päivittyvää blogia aktiivisesti sillä tarina kiehtoi minua. Nainen oli epätoivoinen, tuskissaan ja yritin kommenteillani auttaa häntä. Hän toivoi unelmamiehen palaavan, ikävöi häntä ja eikä edes suostunut myöntämään tämän pelimiehen piirteitä.

Nainen ja unelmamies olivat tavanneet chat palstalla. Unelmamies oli käyttänyt toisinaan kännykkäänsä viestittelyyn. Itse seurasin naisen blogia kännykälläni. Kerran nainen kirjoitti blogiinsa kommentin jossa hän ihasteli sitä miten joku jaksaa seurata hänen kirjoituksiaan kännykällä, seurantalistalta kun pystyi erottamaan kännykkäkäynnit. Asia oudoksutti minua ja lähetin hänelle viestin jossa kerroin lukevani hänen blogiaan kännykälläni. Tämä oli pettymys naiselle koska hän luuli unelmamiehensä vierailleen blogissaan. Hän sulki bloginsa joksikin aikaa ja avasi sen uudelleen hieman toisentyyppisenä. Lähetin hänelle viestin jossa pahoittelin tapahtunutta ja lopetin blogin seuraamisen.

Motivaatioita kirjoittamiseen on monenlaisia. Miksi minä pidän sitten kirjoitan?  Ehkä kirjoitan silkasta ilosta. Ehkä kirjoitan selventääkseni omia ajatuksia. Tai ehkä toivon unelmanaiseni lukevan kirjoituksiani.