Olin huolissani Noorasta. Tapasin hänet eilen ja kysyin hänen vointia. Hän oli helpottunut, suhde Timon kanssa oli ohitse.
Noora oli tavannut muutama viikko sitten toisen miehen ja heidän välilleen kehkeytyi suhde. Noora oli aikeissa kertoa suhteestaan Timolle mutta Timo ehti ensin. Timo oli vakoillut Nooran kännykkää ja henkilökohtaista meiliä sekä penkonut Nooran laukkua. Sunnuntaina Nooran ollessa toisen miehen luona, oli Timo seurannut häntä ja ottanut valokuvan hänen autostaan. Noora sai sen kuvaviestinä jossa kysyttiin hänen ratsastusharrastuksestaan.
Noora sai yhden päivän aikaa häipyä kodista.
Nooran teko oli tietysti moraalisesti väärin. Timo ei kuitenkaan ymmärtänyt Nooran teon taustoja, heidän suhdettaan ja hänen käyttäytymistään. Yhtenä suurimmista Timon heikkouksista Noora kertoi olleen hiljaisuus. Timo ei juuri pystynyt parisuhteeseen kuuluvaan kommunikointiin.
Miksi miehet ovat yleensä hiljaisia? Pitkässä parisuhteessa on väistämättä hiljaisuutta. Kaikki jutut ovat jo kerrottu ja kuvitellaan tietävämme kaiken kumppanistamme. Haaveita ei jaksa kerrata ja tunteista ei puhuta. Onnellisia ovat he keillä on lapsia, puheenaiheet ovat taattuja.
Timo oli epäilemättä luonteenpiirteeltään hiljainen. Hän oli kertonut hiljaisuudestaan ja varoittanut Nooraa suhteen alkuvaiheessa. Sunnuntaina hän vetosi varoitukseensa. Tietysti hän oli oikeassa, kun mies on luonteeltaan hiljainen, ei asialle voi hirveästi tehdä. Sellainen mies tarvitsee kuitenkin rinnalleen hiljaisuuteen kykenevän naisen. Toisille se sopii, toisille ei. Nooralle ei.
Suomalainen mies on kuitenkin kehittynyt kommunikaatiotaidoissaan. Parin sukupolven jälkeen voimme olla kelpoja yksilöitä hyvään keskustelevaan parisuhteeseen. Yrittäkää jaksaa odottaa.
Minulle on alkanut vanhemmiten tulla sellainen tunne, että monet hiljaisiksi luulemani ihmiset eivät oikeasti ole hiljaisia, vaan valikoivia. Valikoivia sen suhteen, kenelle haluavat ja kykenevät puhumaan.
VastaaPoistaEhkä he vaativat kuuntelijaltaan enemmän, tai sitten ylipäätään vain sitä, että joku oikeasti kuuntelisi, eikä vain esittäisi kuuntelevansa.
Parisuhteessa on hyvin helppoa myös esittää kuuntelevaa, vaikka puhetta olisi paljonkin.
Kommunikaatio toimii toiseenkin suuntaan. Suomalaisten helmasynti ei mielestäni ole puhumattomuus vaan huomioimattomuus. Meille on helpompaa olla kysymättä niitä kuulumisia, kuin kysyä ja ottaa se riski, että toinen vastaakin rehellisesti.
Tunnistan itsessäni myös piirteitä valikoinnista. Puheliaammalle ihmiselle puhuu enemmän kuin hiljaiselle. Asia tuntuu myös kertautuvan, hiljaisen ihmisen kanssa ei viitsi kommunikoida koska ei saa vastakaikua.
VastaaPoistaParisuhteessa toisen huomioiminen on kommunikointiankin tärkeämpää. Tai voiko kommunikointia/huomioonottamista erottaa toisistaan? Eikö kysymyksessä ole osittain sama asia. Kommunikoimisella osoitetaan loppujen lopuksi huomiota.
Olen samaa mieltä kuulumisten suhteen. Monet kyselevät kuulumisia mutta eivät jaksa kuunnella vastausta.
Tunnistan itsessäni paljon samaa kuin Noorassa. Mikä meissä oikein on vikana? Miksi emme vain osaa olla onnellisia niiden kilttien ja hiljaisten miesten kanssa?
VastaaPoistaToisaalta tämäkin stoori vahvistaa käsitystäni siitä, ettei suhdetta kannata perustaa eikä varsinkaan edetä avioliittoon saakka, ellei se saa sukkia pyörimään jaloissa. On tietynlaisia ihmistyyppejä, jotka vaativat suurempia tunteita, voimakkaita sanoja ja tekoja, jotta saavat rakkaudennälkänsä tyydytettyä. Ne ihmiset eivät pärjää pidättyväisen kanssa ja toisaalta varovaisempi vastapuoli saattaa kokea aktiivisemman puoliskon toiminnan painostamisena... Voisiko parinvalinta olla hankalampaa?
Nooran tapauksessa kysymyksessä oli superhiljainen mies. On aika erikoista jos mies ei sano sanaakaan aamuisin yhteisten aamutoimien aikana. Iltaisin katsotaan telkkaria ja mökötetään. Ehkä Noorassa ei ollut mitään vikaa ja uskon ymmärtäväni häntä.
VastaaPoistaPerusfantasiani on, että eläisin vielä kerran suhteessa, jossa ei olisi tilaa eikä tarvetta haaveilla muusta. Kenelle tahansa hyvä fantasia?
"Kun rakkaus loppuu, saapuvat sanat (ja selittely)"
VastaaPoistaIhminen sanoo kaikkein eniten silloin, kun hän vaikenee. Joka rakkauden tai vihan. Parisuhteessa tulisi olla kohtelias, "kiitos", "ole hyvä", "huomenta", "anteeksi", "ei se mitään", jne., "vapaaehtoinen palveleminen on suurinta vapautta", ei sen kummempaa elämä ole.
Rakastava ihminen on läsnä henkisesti läsnä (elää hetkessä) silloin kun hänen rakkaansa on paikalla. "Olen iloinen kun saavuit, kun lähdet, saat mennä (Zen-sanonta)".
"Älä kävele päässäni likaisilla jaloilla" sanoo itämainen viisaus. Sanat eivät ole tärkeitä, vain se, kosketatko ihonani, nyt. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.