Parisuhdekauppa

Ollako epätyydyttävässä parisuhteessa vai eikö olla? Onko parempi erota ja hakea parempaa ihmissuhdetta, kenties jopa sielunkumppania, vai jatkaa ei-niin-täydellisessä-suhteessa? Vai onko kenties parempi olla sinkkuna?

Niin, on varmasti yleinen naisen tai miehen pohdinnan. Iso osa parisuhteessa olevista miettii jossain vaiheessa näitä kysymyksiä. Osa on onnellisesti löytänyt sielunkumppaninsa ja ei ole tarve pohtia muuta ja osa ei yksinkertaisesti jaksa pohtia mitään muuta vaihtoehtoa.

Ongelmasuhteessa jossa ilmenee pahoinpitelyä tai kumppani jollakin tavalla kokee itsensä tukahdetuksi, ei vastausta tarvitse miettiä. Vastauksen hakeminen tavalliseen suhteeseen on vaikeampaa jos nyt tavanomaista suhdetta edes on. Jokainen suhde on kuitenkin omalla tavallaan erityinen.

Miten vastausta pitäisi hakea? Yleinen, lähes kliseinen toteamus on, antaa sydämen kertoa totuus. Ehkä sydän osaa kertoa vastauksen. Omalla kohdallani se ei ole tai on saattanut johtaa jopa harhaan. Olen rakastanut naisia ketkä eivät ole rakastaneet minua ja minua ovat rakastaneet naiset keitä minä en ole rakastanut. Joskus asiat ovat yhdistyneet mutta ajoitus on ollut osittain väärä. Sydämeni ei ole osannut kertoa ja neuvoa ainakaan minua. Uskon silti ihmisiä ketkä kokevat sydämensä johdatuksen.

Muutosta miettiessä on eräs asia merkillepantava. Ihmiset ketkä ovat uskaltautuneet ottamaan muutosaskeleen, eivät näytä katuvan jälkeenpäin tekoaan. Muutos on ollut hyväksi. Liian aikaista tai myöhäistä lähtöä on kaduttu mutta ei koskaan itse matkaa. Tilanne näyttää olevan sama myös monen muun asian suhteen; työpaikan, asuinpaikan tai auton vaihdoksen kanssa.

Onko kuitenkin mielemme rakennettu siten että koemme kaiken muutoksen hyväksi? Eräs tuttavani hankki uuden auton, Renault Clion. Hänen edellinen auto oli iso Audi. Tuttavani perusteli pikkuauton hankintaa järkisyillä, pieni bensankulutus ja halpa hinta. Lapseton pariskunta ei tarvinnut isoa autoa. Pienessä Cliossa oli lisäksi reilu sisäkorkeus joten pidempikin mies, niin kuin hän, mahtui istumaan selkä suorana. Tuttavallani oli ollut isoja autoja mutta kertoi itsetuntonsa kasvaneen ja pystyvänsä ajamaan pikkuautolla.

Tuttavani perusteet tuntuivat niin hyvältä että olin aikeissa marssia autokauppaan ostamaan Clion. Minullakin oli hyvä itsetunto ja pystyisin ajamaan, mersujen ja bemareiden välissä, pikkukirppua. Mieleni muuttui kun näin tuttavani tulevan vastaan uudella isolla BMW:llä.

Mutta parisuhde ei ole autokauppa. Parisuhdekaupasta ei voi poimia ihannekumppania varustettuna lisävarusteilla tai sielunkumppania. Emme voi vain marssia markettiin vaihtamaan parisuhdetta. Olemme tekemisissä jonkun itseämme ja kaupantekoa suuremman asian kanssa.

Mistä sitten tietää mitä tekee? Ehkä sen vaan tietää. Ehkä kohtalo tekee työtä puolestamme. Tai sitten me itse teemme työtä itsemme eteen tiedostamatta koko asiaa. Vanhemmiten olen alkanut uskomaan enemmän kohtaloon. Joku tulee omalle kohdalle. Jos tulee. Sitä odotellessa olen sinkkuna tai epätyydyttävässä parisuhteessa.

Hiljaisia miehiä

Olin huolissani Noorasta. Tapasin hänet eilen ja kysyin hänen vointia. Hän oli helpottunut, suhde Timon kanssa oli ohitse.

Noora oli tavannut muutama viikko sitten toisen miehen ja heidän välilleen kehkeytyi suhde. Noora oli aikeissa kertoa suhteestaan Timolle mutta Timo ehti ensin. Timo oli vakoillut Nooran kännykkää ja henkilökohtaista meiliä sekä penkonut Nooran laukkua. Sunnuntaina Nooran ollessa toisen miehen luona, oli Timo seurannut häntä ja ottanut valokuvan hänen autostaan. Noora sai sen kuvaviestinä jossa kysyttiin hänen ratsastusharrastuksestaan.

Noora sai yhden päivän aikaa häipyä kodista.

Nooran teko oli tietysti moraalisesti väärin. Timo ei kuitenkaan ymmärtänyt Nooran teon taustoja, heidän suhdettaan ja hänen käyttäytymistään. Yhtenä suurimmista Timon heikkouksista Noora kertoi olleen hiljaisuus. Timo ei juuri pystynyt parisuhteeseen kuuluvaan kommunikointiin.

Miksi miehet ovat yleensä hiljaisia? Pitkässä parisuhteessa on väistämättä hiljaisuutta. Kaikki jutut ovat jo kerrottu ja kuvitellaan tietävämme kaiken kumppanistamme. Haaveita ei jaksa kerrata ja tunteista ei puhuta. Onnellisia ovat he keillä on lapsia, puheenaiheet ovat taattuja.

Timo oli epäilemättä luonteenpiirteeltään hiljainen. Hän oli kertonut hiljaisuudestaan ja varoittanut Nooraa suhteen alkuvaiheessa. Sunnuntaina hän vetosi varoitukseensa. Tietysti hän oli oikeassa, kun mies on luonteeltaan hiljainen, ei asialle voi hirveästi tehdä. Sellainen mies tarvitsee kuitenkin rinnalleen hiljaisuuteen kykenevän naisen. Toisille se sopii, toisille ei. Nooralle ei.

Suomalainen mies on kuitenkin kehittynyt kommunikaatiotaidoissaan. Parin sukupolven jälkeen voimme olla kelpoja yksilöitä hyvään keskustelevaan parisuhteeseen. Yrittäkää jaksaa odottaa.

Pienet merkit

Matkalla Pariisiin ehdin selventämään ajatuksiani. Alkuvuosi on mennyt lujaa vauhtia eteenpäin, niin kuin ajalla on nyt vaan tapana mennä. Viikot seuraavat viikkoja, kuukaudet kuukausia ja yhtäkkiä huomaa ajattelevansa ajan kulumista taas vuoden vanhempana.

Vuodenvaihteen jälkeen oli tavarani siirretty työpaikallani toiseen rakennukseen. Olin harmissani työhuoneeni vaihdoksesta vaikka järkisyyt puolsivatkin sitä. Työhuoneeni koko myös pienentyi kolmasosaan ja tuntui oudolta istua kahden lähekkäin olevan seinän välissä. Yritin hakea siirrosta positiivisia puolia ja törmäsinkin erääseen sellaiseen, tai pitäisikö sanoa häneen, Caritaan. Carita on unelmanaiseni. Hänellä on ihana hymy, säteilevät silmät ja siro jalka jonka laitoin merkille hieman myöhemmin sovittaessani laskettelumonoa hänen jalkaansa.

Alku uudessa ympäristössä vaikutti lupaavalta. Tuskin kuitenkin edes ehdin kääntymään huoneessani ennen lähtöäni Kiinaan. Vietin mukavat pari viikkoa työasioiden merkeissä Hongkongissa ja Kiinassa. Matkani onnistui hyvin, eikä vähiten vaateinvestointien suhteen joita tein runsaasti. Ehdin pois juuri ennen kiinalaista uutta vuotta joka seisautti koko maan pariksi viikoksi.

En voi sanoa tammikuun olleen minulle kuitenkaan hyvä. Takaisin tullessani sain jobinpostia, eräs johtamani projekti uhkasi epäonnistua. Sain tehdä hartiavoimin töitä pelastaakseni sen enkä vieläkään näe valoa tunnelin päässä. Olin vihainen itselleni, en ollut uskonut ilmassa olevia pieniä merkkejä joita yleensä on ennen totaalista romahdusta.

Olen nähnyt pieniä merkkejä aikaisemminkin ja vasta jälkeenpäin ymmärtänyt niiden merkityksen. Parisuhteessa merkit ovat esiintyneet hellyyden vähenemisenä, katseiden välttämisenä ja kosketuksen puuttumisena. Parisuhde niin kuin mikä tahansa asia ei koskaan pääty yllättäen, aina pienet merkit ilmoittavat asioiden olevan pielessä.

Pahin virhe on olla tunnistamatta merkkejä. Ikään kuin niiden huomioonottamatta jättäminen ylläpitäisi näkyä jossa kaikki ovat kunnossa. Merkkejä ei halua havainnoiden koska se tarkoittaa jonkin olevan pielessä. Emmekä usko asioiden olevan pielessä ennen kuin pieleenmeno realisoituu. Parisuhteessa kumppani lähtee kävelemään yllättäen toisen osapuolen. Projekti kaatuu johonkin asiaan yllättäen kaikki.  Miten paljon pienten merkkien huomioiminen helpottaisikin elämistämme ja projektejamme.

Kollegani Noora (http://sydamenikertoo.vuodatus.net/blog/3029177/kumpi-tie/) jäi paikkaan jossa entinen työhuoneeni sijaitsi. Ikävissäni kävin tervehtimässä häntä. Nooralla ei ollut iloisia uutisia. Noora kihlattunsa kanssa ovat järjestämässä häitä. Häät on tarkoitus järjestää syksyllä. Päivä ja paikka on jo valittu. Paikan varausmaksun saavuttua, Noora alkoi epäillä asian järkevyyttä. Onko Timo sittenkään hänelle oikea mies. Pitäisikö hänen juosta karkuun vai ei.

Pelkkä epäilys ennen häitä tuntuu pahalta. Ympäristö tuntuu asettavan myös paineita Nooralle. Samana viikonloppuna hänen kolme ystävätärtä ilmoittivat raskaudesta. Noora pohti pitäisikö hänen hankkia ensin lapsi ja erota vasta sitten. En uskaltanut antaa neuvoja hänelle. Tai annoin yhden; tee niin kuin sydämesi sanoo. Noora hymyili vastaukseeni oudosti. Tiesin sen merkityksen. Hän oli tehnyt jo päätöksensä.