Petterin muistolle

Asuin lapsuuteni maalaistalossa. Lähistöllä ei ollut samanikäisiä lapsia ja tunsin usein oloni yksinäiseksi. Yksinäisyyteeni tuli kuitenkin helpotus eräänä alkukesän päivänä isäni tuodessa pienen porsaan kotiimme.

Ruokin Petteriä tuttipullolla. Petterin ristiäisissä sain toimia isänä, äitinä, sylikummina ja pappina. En tiedä mistä keksin antaa Petterille nimen ja en osannut kuvitella sen viittaavan pahaenteisesti Jouluun. Hankin Petterille kaulapannan ja talutushihnan ja yritin opettaa häntä kävelemään vierelläni ryhdikkäästi. Petteri tykkäsi kuitenkin juoksennella ja haistella kärsällään kaikkea mikä vähäänkään tuntui kiinnostavalta.

Petteri ei myöskään oppinut istumaan eikä ojentamaan sorkkaansa. Leikkiessään kanssani hän taisi luulla olevansa ihmislapsi.  Kuvitelma koki kuitenkin kolauksen kun Petteri ei pystynyt seuraamaan minua puussa olevaan majaani.

Petteri sai vapaasti liikkua pihamaalla.  Hänen lempipuuhaa oli tuhota kärsällään tekemäni hiekkalinna. Ehkä hän ajatteli auttaa minua mutta kömpelöllään olemuksellaan sai vain tuhoa aikaiseksi. Petteri nolostui kun toruin häntä. Kovin kauan aikaa ei Petterille voinut olla kuitenkaan vihainen, hänen sinisten silmien loistaessa, luppakorvien höristäessä ja kuunnellen hänen rehellistä röhinää.

Syksyllä Petteri siirrettiin ladossa olevaan karsinaan. Yritin neuvoa häntä salakavalasti kertyneen ylipainon vaaroista mutta Petteri ei suostunut kuuntelemaan. Hän sai kärsiä omalla hengellään hyvän ruokahalunsa seuraamuksen. Eräänä marraskuun päivänä isäni kaivoi lipaston laatikosta pistoolinsa. Isä käveli hitain askelin latoon ja ampui luodin Petterin korvan taakse. Pian teurastaja tuli teurastamaan ampumavälikohtauksessa menehtyneen uhrin. Nahaton Petteri pantiin riippumaan orresta. Riippuessaan Petteri näytti ylväältä ja periksiantamattomalta sorkat sivullepäin venytettynä. Petterin kasvoilla oli vieno hymy hänen pään ollessa tynnyrin päällä.

Petteri roikkui orressa kuin ristiinnaulittu. Kuva muistuu aina mieleeni käydessäni Joulukirkossa. Ristiinnaulittu ei koskaan herännyt kuolleistaan. Hänen verensä jatkoi kuitenkin elämäänsä verilettujen muodossa.

Ei Petterin elämä mennyt hukkaan. Taisin lihota kilon verran joulunaikaan ja koiramme järsivät Petterin sorkkia monta kuukautta. Säilytin pitkään hyvää muistoa Petteristä, saparoa, Aku Ankkaan käärittynä. Monien muuttovaiheitteni jälkeen se kuitenkin hävisi. Tai sitten joku entisistä tyttöystävistäni heitti sen pois. Saparo kun taisi vähän haista.

En koskaan unohda yhteistä kesää. Enkä yhteistä Joulua.

Petteri olet aina sydämessäni!

Hyvää Joulua!

Projekti

Viikonlopun Hesaria selatessani hoksasin mitä kaipaan. Kaipaan Projektia. Löysin ilmoituksen sopivasta tontista jota kävin katsomassa. Tontti Espoosta, hinta 200k€. Siihen kivitalo 450k€, yhteensä 650k€. Parin vuoden asumisen jälkeen siitä voisi saada 800k€ jolloin tuotto olisi kohtuullinen. Tai sitten siinä voisin asua loppuelämäni.

Koko aikuisikäni minulla on ollut Projekti. Nuorempana rassasin Mustangiani. Vähän myöhemmin innostuin muista asioista. Innostuin rakentamaan ja suurin Projektini oli kivitalon rakentaminen. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä joka on ollut hyvää vastapainoa työlle ja normielämälle. Projektit ovat olleet minulle henkisesti hyvin tärkeitä. Niiden suunnitteleminen on ollut sopivasti mieltä rasittavaa puuhaa ja työajatukset ovat kaikonneet.

Jos jossain olen hyvä, niin projektien johdossa. Olen tottunut vetämään isompia ja pienempiä projekteja. Osaan panna asiat halki poikki pinoon ja jaksan puskea asiat maaliin.

Jostain syystä kukaan kumppaneistani ei ole pitänyt Projekteista. Parisuhteessa Projekti on ollut aikavaras josta kumppani ei ole pitänyt. Hänen on pitänyt kilpailla ajasta, tunteista ja jopa kosketuksista.

Nuorempana olin naiivi ja luulin naisen ymmärtävän hyvän harrastuksen päälle. Olihan nelikurkkuisen kaasuttimen säätäminen parempi harrastus kuin kapakassa istuminen. Vähän myöhemmin ymmärsin parisuhteelle olevan terveellistä jos on yhteisiä Projekteja. Yhteiset Projektit olivat hauskoja mutta jostain syystä huomasin tarvitsevani omia Projektejani.

Miehellä pitää olla omia Projekteja. Ne ovat miehen elinehto. Miehen pitää ymmärtää kuitenkin ottaa nainen huomioon. Miehen mielenkiinto, kiinnostus ja halukkuus naista kohtaan eivät pidä vähentyä Projektin aikana. Yhteisen ajan vähentyessä, naisen pitäisi saada riittävästi huomiota. Asiat pitäisi panna tärkeysjärjestykseen, nainen on kuitenkin tärkein asia miehelle.

Naisen pitää kuitenkin ymmärtää että Projekti on ollut ennen häntä ja tulee olemaan hänen jälkeen. Tosin Projekti on vain projekti joita tulee ja menee. Ja jos mietitään tarkemmin, projekteilla ei ole mitään merkitystä.

Eilen juttelin parin urakoitsijan ja välittäjän kanssa. Unohdan kyseisen tontin. Tontilla on asbestivuorattu tiilitalo joka pitäisi purkaa pois ja purkaminen maksaa maltaita.

Varattuja miehiä

Victoria Milan palvelu on rantautunut Suomeen. Palvelussa varattu mies tai nainen etsii salaista seuraa piristämään omaa arkielämäänsä. Palvelua on kovasti arvosteltu julkisuudessa. Palvelun pitävä puolustelee kertomalla haun tapahtuvan rehellisellä pohjalla. Varattu tietää toisen olevan varattu ja molemmat tietävät pelin hengen.

Millaiset varatut henkilöt hakevat sitten salaista seuraa? Aloitan kertomalla oman käsitykseni erilaisista miestyypeistä. Palaan varattuihin naisiin myöhemmin, naisista minulla onkin olemassa runsaasti erilaista tutkimusmateriaalia.

Mielestäni parisuhteessa olevat miehet voidaan jakaa kuuteen ryhmään.

Ensimmäinen ryhmä koostuu miehistä, ketkä eivät haaveile ollenkaan naapurin rouvasta. He ovat tavallisesti työorientoituja ja viime kädessä kypsymättömiä mihinkään tämänkaltaiseen. Heidän kanssaan on ylipäätään vaikea edes keskustella niitä näitä, he eivät osaa puhua mistään muusta kun työasioista.

Toisessa ryhmässä on myös miehiä, ketkä haaveilee naapurin rouvasta, mutta eivät uskalla tai osaa tehdä minkäänlaista aloitetta. He saattavat langeta, jos olosuhteet ovat suosiolliset ja mahdollisuus tulee vastaan ja nainen tekee aloitteen. Tavallisesti he kuitenkin kääntävän kuvan naapurin rouvan takamuksesta eteensä, kun rakastelevat vaimonsa kanssa tai suorittavan jokapäiväistä itsetyydytystä vessassa.

Kolmannen ryhmän miehet taas ihastuvat tai rakastuvat kerran vuodessa ja eroavat joka kerta suurella metelillä edellisestä suhteestaan.

Neljäs ryhmä koostuu lähinnä säälittävistä sähläreistä. He jättävät jälkeensä rikottuja koteja ja ihmisiä – ja rikkovat aika paljon myös itseään. He ovat töpeksijöitä, ketkä jäävät heti kiinni soittamalla sivusuhteelle roskareissulla.

Viides ryhmä kokee useitakin suhteita kaikessa hiljaisuudessa ilman, että missään vaiheessa edes harkitsee eroa vakituisesta parisuhteestaan – ja ennen kaikkea varovat huolellisesti loukkaamasta ketään. Viidennen ryhmän miehiä ei pidetä moraalisesti kovin ihailtavina. He hakevat kuitenkin vaihtelua mutta pitävät kiinni samalla läheisistään. Tämän ryhmän miehet käyttävät Victoria Milan kaltaista palvelua.

Uskon olevan myös kuutosryhmä. Se koostuu miehistä ketkä uskovat yksiavioiseen suhteeseen. He ajattelevat omaa rakastettuaan ja ainoastaan häntä.

Ihmisellä (miehellä ja naisella) on kyky ihastua ja jopa kiintyä useampaan kuin yhteen vastakkaisen (tai vaikka saman) sukupuolen edustajaan elämänsä aikana. Rehellisesti sanottuna olisi outoa, jos tällaisia ihastuksia ei tulisi. Me vain toimimme eri tavalla näiden ihastustemme ja tunneailahdustemme kanssa.

Blogini

Tervetuloa uudistettuun blogiini! Puolentoista vuoden aikana olen kirjoittanut Vuodatuksen osoitteessa http://sydamenikertoo.vuodatus.net/. Blogistani on tullut minulle tärkeä. Kirjoittaminen on hauskaa ja kommentteja on mukava saada. Ehkä vielä tärkeämpi on kanssabloggaajat joiden kirjoituksia seuraan. Hassua kyllä mutta tuntuu että heistä (teistä?) on tullut ystäviäni.

Aina blogin seuraaminen ei ole sujunut kuitenkaan harmittomasti. Parisen vuotta sitten seurasin erään naisen blogia. Nainen oli eronnut tavattuaan unelmamiehen. Unelmamies oli kuitenkin jättänyt hänet toisen naisen takia ja loppujenlopuksi unelmamies osoittautui pelimieheksi. Seurasin tiheästi päivittyvää blogia aktiivisesti sillä tarina kiehtoi minua. Nainen oli epätoivoinen, tuskissaan ja yritin kommenteillani auttaa häntä. Hän toivoi unelmamiehen palaavan, ikävöi häntä ja eikä edes suostunut myöntämään tämän pelimiehen piirteitä.

Nainen ja unelmamies olivat tavanneet chat palstalla. Unelmamies oli käyttänyt toisinaan kännykkäänsä viestittelyyn. Itse seurasin naisen blogia kännykälläni. Kerran nainen kirjoitti blogiinsa kommentin jossa hän ihasteli sitä miten joku jaksaa seurata hänen kirjoituksiaan kännykällä, seurantalistalta kun pystyi erottamaan kännykkäkäynnit. Asia oudoksutti minua ja lähetin hänelle viestin jossa kerroin lukevani hänen blogiaan kännykälläni. Tämä oli pettymys naiselle koska hän luuli unelmamiehensä vierailleen blogissaan. Hän sulki bloginsa joksikin aikaa ja avasi sen uudelleen hieman toisentyyppisenä. Lähetin hänelle viestin jossa pahoittelin tapahtunutta ja lopetin blogin seuraamisen.

Motivaatioita kirjoittamiseen on monenlaisia. Miksi minä pidän sitten kirjoitan?  Ehkä kirjoitan silkasta ilosta. Ehkä kirjoitan selventääkseni omia ajatuksia. Tai ehkä toivon unelmanaiseni lukevan kirjoituksiani.